30.4.2012

peace and love and hippies




Ah, kerrankin meidän hippikoulussa sai hippeillä ihan sydämensä kyllyydestä, koska vapun (hyvin löysä) teema oli hipit, rauha ja rakkaus. Ruokiksella oli myös Kallion perinteinen saippuakuplarauhanmarssi Porthaninkatua alas aina Ympyrätalon ympäri ja siitä ylös. Mä olin aika autenttisen näkönen hippi ja jotenki, vois tota hippimentaliteettiä soveltaa omaanki elämään, ei ehkä vaatetuksen kautta mut silleen, miks vihata kun voi rakastaa? Joo. Tänään sit jatketaan suomalaisia vappuperinteitä Alpparissa. Peace out!

25.4.2012

sorry for using the b word again

Tänään Metro-lehti julisti, että nyt lantiokorkuisille housuille voi heittää hyvästit, sillä korkea vyötärö on nyt muotia.

Olin vaan et



...bitch, please.

24.4.2012

badass bitch i'm rated x


Täs viel "loput" (oikeesti niitä on joku 247) eilisistä kuvista, eiks musta olis ainesta selkeesti pahisskeittariks tai koriksenpelaajaks jonnekin Brooklyniin! Ja niin, kävin viel tänään kuvaamassa sitä kuvisprojektii varten ja sain ehkä maailman parhaan ja samalla ällöimmän otoksen! Laitan sen tänne sit hamassa tulevaisuudessa jos se oikeesti onnistui. Anteeksi etten kirjoita enemmän, mutta kello on melkein yksi yöllä, huhhuh, kylläpäs mä nukun vähän aina.

ps. Pelkään et mulle tulee osteoporoosi, tyhmä Hesari. Huomenna meen ostamaan kalkkitabletteja.

I'm gonna regret the level of this text so much tomorrow.

22.4.2012

another one with red, slightly opened lips


Tällast tänään, oltiin vähän pelaamas korista! Olin myös kuvailemassa Hulluilla päivillä aiheenani Ahneus. Myöhemmin törmäsin valtavaan lokkiparveen ja nappailin niitäkin filmille. Kaksi ihan verrannollista asiaa. Huomenna lisää, nyt nukkumaan.

helsinki in every colour


Niin. Eilen hyvin darraisen päivän päätteeksi sain lähdettyä kaupungille kuvaamaan keskustaan mun kuvistyötä sillä filmikameralla. Päädyinkin kävelemään sieltä Pasilaan ja yhteensä melkein kymmenen kilsaa ottaen 120 kuvaa mun digijärkkärillä. Keväällä sitä vaan tajuaa, miten ihana tää kaupunki on.

19.4.2012

wuthering heights


Kävin eilen katsomassa kaksi leffaa, koska oli Superpäivä ja olen niin pihi.

Ensin katsoin Iron Skyn. Se oli ihan hauska, tai sanotaanko että ihan hyvä, muttei superhyvä. Odotin ehkä enemmän, vitsit eivät ihan kantaneet loppuun asti, vaikka yhteiskunnallisia läppiä olikin. Tuntui jopa vähän, että porukka pakotti itseään nauramaan, koska "tää on nyt tää suomalainen, maailmalla menestynyt leffa joten meidän pitää olla tästä ylpeitä, joten röhötetään siis".

Humisevasta harjusta kuulin ekan kerran viime jaksossa, kun äikäntunnilla jotkut pitivät siitä esitelmän, hyvän sellaisen. Kirja jäi jotenkin kiehtomaan, joten keskiviikkoillan hämärtyessä sulkeuduin Maximiin katsomaan Andrea Arnoldin uutta filmatisointia siitä. Menin mun kaverin kanssa sinne, ja oli sääli, että sen mielestä leffa oli taidepaskaa, koska itse olin leffan päättyessä ihan fiilareissa. Harvoin näkee tollaisia historiallisia tarinoita aidosti sovitettuna siinä mielessä, että ihmiset oikeesti tekee töitä, rämpii mudassa, kiroilee ja palelee yöllä. Elokuva oli vähäeleinen ja kameraa oli käytetty vain käsivaralta kuvaten. Kyl mä tajuan sen taidepaska-kommentinkin, mutta musta se oli makee. Ehkä se sopi myös mun viime päivien mielentilaan, mut silti. Tykkäsin.

17.4.2012

sulaudun seinään


Eilen join teetä ja päädyin meren rantaan räntäsateessa. Tänään en kestänyt koulun hälinää, joten mun oli pakko päästä pois sieltä. Join siis taas teetä, kiitos ystävä. Joskus on vaan tällaisia päiviä, että makaa yksin kotona keskellä lattiaa vaikka olisikin auringonpaistetta.

14.4.2012

4v

Moi! Arvatkaa mitä! Vaikka tää blogi on ollu pystyssä vasta viime kesästä, huomasin just sattumalta, että huomenna tulee tasan neljä vuotta siitä kun aloitin mun ekan blogin! Sen nimi oli yellow & brolly (ei ole valitettavasti ulkopuolisille näkyvissä, olemassa kuitenkin) ja sen aloittamisen aikaan olin pieni kasiluokkalainen. Voi voi. Pidin sitä noin puoltoista vuotta, minkä jälkeen aloitin toisen, minkä jälkeen pidin vaihtoblogiani viime vuonna ja nyt on tultu tähän, mun neljänteen blogiin. Taas, voi voi. Mut siksi ajattelin että olis hauska kurkata, miltä mä oikein näytin silloin.


Itse painettu paita ilmeisesti. Nostalgista, en muistanu edes että mulla oli mitään noista vaatekappaleista mutta nyt ne tulee mieleen:D Tää taitaa olla kevättä 2008.


Oonpas ollut vauvan näköinen!




Tässä oon jo ysillä. Postcrossasin ja virkkailin pipoja ahkerasti sekä haaveilin järkkäristä. Ja sanoin "Hesa". Ja pidin näköjään paljon kättä suun edessä.


Hyppy seuraavaan syksyyn. Mä en vaan voi uskoa, että toi on ollu mun asu ensimmäisenä päivänä Kalliossa. :D:D:D:DD:D


Tää on kanssa yksi harvoja asuja siltä ajalta, mistä mulla on kaikki vaatteet vielä olemassakin! Ja jota voisin melkein pitää.


Taisi mennä vähän löllöilyksikin (hyvää vastapainoa tolle alun ihonmyötäisyydelle)...


...mutta muistan olleeni tosi onnellinen. Mut silti. Mikä toi liivi esimerkiksi on olevinaan? :D


Viime vuonna mun tyyli meni ihan ihmeelliseen suuntaan. Esimerkiks noi alemmat paidat, miksi, oi miksi? Mutta joo, ehkä mä olin päänkin sisältä vähän hukassa ja siellä vieraassa maassa oli ehkä enemmän semmoinen miellyttämisen ja joukkoon sulautumisen tarve. Mun kaverit sieltä, paria lukuunottamatta, pukeutuu nimittäin tosi mielikuvituksettomasti. Kaikesta huolimatta mulla on ikävä sitä, että Urban Outfitters on kymmenen minuutin matkan päässä kotoa.


Jo kesään mennessä huomaa huisin muutoksen, johtuu ehkä siitä et pääsin Suomessa taas vihdoinkin kirppareille (Québecissä ne on harmillisen harvassa). Ja keskijakauksesta ja hiusten latvojen vaalennuksesta tuli kyllä mun vakiolook siitä lähtien kun kokeilin sitä ekan kerran kesällä! (Tuntuu muuten et kaikki on värjännyt silleen täs tän vuoden aikana, joten pakko sanoa, et en ole mennyt massan mukana! Heh, kuulostaapa typerältä, eihän kukaan niin ikinä :D)

Ja lopun mun elämästä näkeekin tästä blogista. Kaikista tyylillisistä ja tekstillisistä nolouksista huolimatta ihanaa, että olen tallentanut elämääni tolla tavalla viimeiset neljä vuotta. Vanhoja postauksia lukemalla voi taas vähän muistaa, miltä tuntui olla viisitoista. Ja viime syksystä eteenpäin oon elänyt ehkä elämäni kiireisintä vuotta. Mut ainahan ne on anteliaita. Tai siis, vaikka aina on muka jotain ongelmia, niin milloin elämä ei olis ihanaa?

13.4.2012

like a sir

Tässä teekupposen äärestä mietin, mistä sitä voisi postata. Katsoin kuppiin ja keksin: teestä! Oon juonut teetä suunnilleen niin kauan kuin muistan, iltatee on tuttu käsite. Kotona oli aina Keisarin morsianta ja mummulassa juotiin teetä hunajan kanssa. Tässä nää, jotka mulla on täällä Helsingissä (himassa käydessä harmittaa, kun siellä on vaan jotain pahaa, kun en enää asu siellä...).


Noh, ensin pussit. Myötäpäivään ylhäältä alkaen: Afrikka-rooibos, tuon edellinen asukas oli jättänyt tänne, enkä ole oikeastaan pahemmin juonut, musta tee on nimittäin mun juttu. Kello kahdessa Twiningsin Chai-tee, joka on intialaista, mausteista maidon kanssa juotavaa mustaa teetä. Maistoin Chai lattea ensi kerran viime vuonna ja nam! Pakko sitä oli saada omaankin kotiin, harmi kun ei löytynyt irtoteenä. Seuraavana vuorossa lemppariteeni ikinä, Twinings Voyage Brazilian baía, jossa on kookosta, kaakaopapua ja vaniljaa (!!). Sitä mulla on nytkin kupissa. Huomaa ehkä, että makuteet on mun juttu, vaikka kyllä muukin menee. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä (tietenkään, eihän viimeinen koskaan ole vähäisin), Earl Grey, jota on ihan pakko juoda maidon ja hunajan kanssa. Audrey-purkin sain synttärilahjaksi kavereilta ja siellä on tota Afrikka-rooibosta.


Tiedostin kyllä ennenkin, että irtoteestä lähtee miljoona kertaa enemmän makua kuin pussiteestä, mutta aloin addiktoitumaan vasta kun tutustuin mun irtoteefriikkiin ystävään viime syksynä. Nyt noita riittää jonkin verran. Vasemmalta oikealle: Tiikerin päiväuni, maistuu myös pussissa, mutta irtona on taivaallista! Seuraavana tän mun ystävän antama joululahja, "Aurinkoinen Cuba", joka on mustaa teetä, seassa kai ainakin mangoa, ananasta ja jotain kukan terälehtiä - mielettömän hyvää. En muista, mistä liikkeestä se tän osti, mutta joka tapauksessa se oli joku kunnon teeliike jossain Kampin hujakoilla. Seuraavana Viisasten tee, of course, koska olen niin viisas, ja oikealla serkulta saatu joululahja, vihreää teetä sekä shamppanjan ja vadelman makua. Pussien edessä maailman nerokkain keksintö, teelusikka tai miksi sitä haluaakaan kutsua, sekä mun joskus 10-vuotiaana tekemä teepussinalusta. Jota vieläkin käytän.


Tee mun pitää saada - sori vaan hifistelijät - ehdottomasti soijamaidon kanssa. Sanokaa mitä sanotte, mutta se tekee mausta pehmeän ja teestä siedettävän lämpöistä. Nautin tosi paljon hyvästä teestä, mutten ole niin ekspertti, että tietäisin jotain oikeita lämpötiloja eri teelaaduille tai haudutusaikoja, meen aika mututuntumalla.

Reiluuden nimissä laitetaas vähän kahviakin! En ole vielä juonut Clippers-teetä (kartan sitä jotenkin, vähän niin kuin kaikkia muoti-ilmiöitä), mutta ostin yksi päivä kyseistä espressoa, kun se oli halvempaa kuin Paulig ja vielä luomua. Ja koska toi paketti on niin älyttömän söpö!


Loppuun teeman mukaisesti mun muumi-termari, jonka sisko antoi joululahjaksi, kun mun Kanadasta tuoma Starbucksin muki oli niin paska (se vuosi ja ton muovin sisään meni kosteutta niin että koko höskä haisi). Toi on paitsi söpö, myös maailman kätevin asia koska oon niin laiska ja hidas aamuisin.

Tää jakaa aina mielipiteitä, joten mun on pakko kysyä:  Kahvi, tee, molemmat vai ei kumpikaan?