19.4.2012

wuthering heights


Kävin eilen katsomassa kaksi leffaa, koska oli Superpäivä ja olen niin pihi.

Ensin katsoin Iron Skyn. Se oli ihan hauska, tai sanotaanko että ihan hyvä, muttei superhyvä. Odotin ehkä enemmän, vitsit eivät ihan kantaneet loppuun asti, vaikka yhteiskunnallisia läppiä olikin. Tuntui jopa vähän, että porukka pakotti itseään nauramaan, koska "tää on nyt tää suomalainen, maailmalla menestynyt leffa joten meidän pitää olla tästä ylpeitä, joten röhötetään siis".

Humisevasta harjusta kuulin ekan kerran viime jaksossa, kun äikäntunnilla jotkut pitivät siitä esitelmän, hyvän sellaisen. Kirja jäi jotenkin kiehtomaan, joten keskiviikkoillan hämärtyessä sulkeuduin Maximiin katsomaan Andrea Arnoldin uutta filmatisointia siitä. Menin mun kaverin kanssa sinne, ja oli sääli, että sen mielestä leffa oli taidepaskaa, koska itse olin leffan päättyessä ihan fiilareissa. Harvoin näkee tollaisia historiallisia tarinoita aidosti sovitettuna siinä mielessä, että ihmiset oikeesti tekee töitä, rämpii mudassa, kiroilee ja palelee yöllä. Elokuva oli vähäeleinen ja kameraa oli käytetty vain käsivaralta kuvaten. Kyl mä tajuan sen taidepaska-kommentinkin, mutta musta se oli makee. Ehkä se sopi myös mun viime päivien mielentilaan, mut silti. Tykkäsin.

2 kommenttia: