lainasin nää leffat vähän aikaa sitten (halusin seitsemän, mutta kirjasto antoikin lainata vain viisi dvd:tä kerralla).
vuosi nuoruudestani (girl, interrupted). jotenkin samaistuin winona ryderin hahmoon. tai sitten vaan toivon samaistuneeni. koska onhan se winona ryder.
missä kuljimme kerran (där vi en gång gått). katsoin kirjoituksia ajatellen ruotsalaisilla tekstityksillä! ymmärsin keskiverrosti. rakastin jessica grabowskyn hahmon tyyliä alun 1910-luvulta lopun 1940-luvulle saakka. ajattelin lukea alkuperäisteoksen. en tosin (sentään) ruotsiksi.
skavabölen pojat. siisti 70-luvun kuvaus. lauri tilkanen. ei muuta sanottavaa.
winter's bone. jos jlaw ennen nälkäpeliä kiinnostaa, niin suosittelen. ja kyl muutenkin (koska ei mua kiinnostanut erityisemmin, mut tykkäsin silti).
tää on jatko-osa eiliselle, koska tänään on parempi aamu kuin silloin. join parempaa kahvia (tosin edelleen samasta teemukista), koska ostin lisää espressoa. kaupassa päätin ostaa pressopannun, mutten vielä, ja lainasin kirjastosta bon iverin for emma, forever ago (joo, oon myöhässä), joka soi nyt. ostin myös kirjekuoria, koska kohta kiikutan teakin hakemukseni sinne. jännää, tulevaisuus on tässä.
ainoa ikävä juttu: kaaduin pihalla ja sain käteen ruhjeen. onneksi on mikki hiiri -laastarit.
ja hissan kirjotukset meni ihan superhyvin! kannatti päntätä.
tässäpä aamun tunnelmia: juon tosi pahaa kahvia mukista, jossa lukee "tea time", mulla on kohta hissan ylppärit ja vieressäni patsastelee narsissi omahyväisenä. jota olen enemmän tai vähemmän unohtanut kastella. onneks ees kuuntelen grimesia. tää on muuten eka kerta kun postaan sinänsä vähän tyhmään aikaan, mun pitäis oikeestaan lähteä... en tosin pidä kiirettä, koska eihän tästä päivästä riipu kuin mun pääsy ylioppilaaksi.
suomen historian käännekohtia ja hallitusmuotokysymys odottavat pöydällä, mutta mä päätin blogata ja mennä uffille. sieltä löytyi tällä viikolla myös mustakultainen toppi ja ruskea matkalaukku kolmella eurolla kappale.
ensi viikolla kirjoitukset, ja sitä seuraavana maanantaina. ja sitten ne on ohi. en malta odottaa, ehkä musta tulee taas normaali ihminen hermoraunion sijaan.