5.12.2011

ääni hiljaisuudesta


Hei. Anteeksi taas, etten ole tosi pitkään aikaan kirjoittanut mitään. On vaan hurjasti kiirettä pitänyt ja vähän sekaannuksia ja koeviikkoa ja kaikkea. Nyt olen kuitenkin rauhoittunut viettämään itsenäisyyspäivän aattoa, joten voin vähän kertoa, mitä kuuluu.

Isoin asia on nyt se, että olen vihdoinkin helsinkiläinen! Me päästiin alustavasti muuttamaan viime torstaina. Asutamme nyt siis pikkusiskoni kanssa kaksiota Viikissä. Tällä hetkellä kämppä on aika ammoittavan tyhjä, tai no oikeastaan huonekaluton. Sieltä löytyy vaatteet, keittiökamat, muutama tuoli ja patjat, joilla nukutaan, mutta sängyt, pöydät ja muut mööpelit raahataan sisään vasta ensi lauantaina. Vaikka asuminen tällä hetkellä vähän karua onkin, on se silti aika luksusta. Helsingissä asuminen on ollut mun unelma suunnilleen siitä asti, kun aloitin Kalliossa ja aloin kulkemaan 50 kilsaa ees taas joka päivä. Ja muutenkin. Mun koko arkielämä, kotitaloa lukuunottamatta on oikeastaan pääkaupungissa. Ja nyt voin kouluun mennessä herätä tuntia myöhemmin mitä himasta lähtiessä, se on aika paljon se. Kavereita asuu jo muutaman kilsan päässä eikä keskustakaan ole kaukana. Ainoa vain, että uudessa kodissa ei ole vielä tietokonetta, koska en omista omaa, siitäkin siis johtuu postaamattomuus.

Olen aikaisemmin monen monta kertaa valittanut hullusta kakkosjaksostani. No, nyt se on sitten ohi. Ja mehut se veikin, kävin välillä melkein hermoromahduksen partaalla pitkiksi venyneine iltoineni. Mutta totean tän taas uudelleen ja uudelleen; en mä olisi (ollut) noin kiireinen, jos en tekisi asioita, joita haluan tehdä. Eli, en tieten tahtoen täyttäisi kalenteriani paskalla. Olen rakennellut valoja siihen sun tähän proggikseen. Viime viikolla tein valot ekaan musaproggikseeni ja vaikkeivat ne ihan täydellisesti omia tavoitteita täyttäneetkään, olin silti tyytyväinen.

Joulu lähestyy ja meillä alkaa kohta Wanhojen treenit ja mun pitäisi hommailla sitä mekkoakin jossain vaiheessa ja kaikkea, mutta ehkä siitäkin selvitään. Vaikken mikään prinsessaihminen olekaan.

ps. Kuva tanssiproggiksesta, johon siihenkin meni kovasti aikaa ja energiaa, mutta mahtavaa se oli. Kuvasta kiitos Nannalle.