29.4.2013

qui voit? qui parle?


mun iltapäivä on kahden shotin latte, debussy ja ranskalainen filologia. lisää ymmärrystä ja kärsivällisyyttä, kiitos. kofeiini ei niitä antanut, vaikkakin vähän piristi.

tänään aion katsella maailmaa pyörän selästä, seikkailla kameran kanssa, kuluttaa niin filmiä kuin muistikorttiakin, sekä hyvästellä talon, jonka sisällä vietettiin monet illat ja joka yhden talven ajan yhdisti meidän kaveriporukkaa. (heippa, toukolan puutalokommuuni.)

28.4.2013

viikonloppupaita ja harhailua



harhailin perjantaina ja olin hukassa, söin yksin keksejä tokoinrannassa ja katselin junia. ohikulkija huolehti, etten palelluttaisi itseäni. lopulta hylkäsin baarin ja biljardin ja päädyin uittamaan uffin farkkupaitaa kloorissa. kello kaksi istuin pesutuvassa ja katsoin, kun paita pyöri ympäri ja ympäri, pesu, huuhtelu ja linkous.

lauantaina paita pääsi kevään ensimmäiselle pussikaljalle, kävelemään ympäri kalliota, maistelemaan kevätyötä ja pelaamaan kimbleä tuntemattomien kanssa. (häviö oli katkera.) paita pääsi myös elämään jännittäviä hetkiä, kun lähdin seitsemän kilometrin kotimatkalle pyörällä kello kaksi, muutaman tuopillisen jälkeen. harhailin metsäpoluilla, kun en muistanut, miten niitä kuljetaan kotiin päin.

eikä aamuherätys ollut niin tuskallinen kuin olin luullut.

23.4.2013

kevätvärinöitä


tältä näytän tänään.

tuntuu, että elämä alkaa taas palautua urilleen kirjoitustenjälkeisen tyhjyyden jälkeen ja asiat selkeytyä mun päässä. aloitin vihdoinkin työt jätskikiskalla, mikä tuo kivaa säännöllisyyttä elämään. kevät sai mut kaivamaan pyörän varastosta ja innostuin kahtena ekana päivänä polkemaan yhteensä 45km, mikä sai mun jalat melkein kramppaamaan. mutta jos jaksaisin pyöräillä 9km töihin vaikka aina, kun on hyvä ilma, niin huh mun kuntoa kesän lopussa...

jos mä saisin päättää, suomen talvea ei olisi ollenkaan, koska tuntuu, että ihmiset alkaa elää vasta keväällä. ainakin mä. mä oon valon ja lämmön lapsi.