31.7.2013

kesäfiiliksiä




se, kun itsetehty olut ei lopettanut kuohumista, ja se, kun ostettiin korvikset puoliksi, koska molemmilla on mennyt toinen reikä umpeen, ja pihan ensimmäinen mansikka, ja se, kun eksyttiin rantakahvilaan istumaan, ja se, kun sushin leikkaamiseen ei ollutkaan tarpeeksi terävää veistä, ja se, kun peppi ui liikaa järvessä ja sen päälaelta jouduttiin tulehduksen takia ajamaan karvat, ja se, kun meren pinta oli ihmeellisen turkoosi, ja se, kun meitä oli parvekkeella kaksitoista, ja se, kun ilta-aurinko osui kasvoihin kun tulin töistä ja kukat olivat eri värisiä, ja se, kun olin ensi kertaa sibelius-monumentin alla, ja se, kun oli riemu.

tänä yönä lähdin kävelemään kalliosta kello puoli yksi, satoi kaatamalla, ja ensihoitajat pysäköivät ambulanssin karhupuiston nakkikioskin viereen ja menivät ostamaan purtavaa, ja koulun limukone hohti pimeässä aavemaisesti ikkunan läpi kuten aina, ja kundi sen kyljessä näytti minulle typerästi peukkua, kuten aina, ja kenkäni kastuivat läpimäriksi, ja monen pysäkin ajan olin bussin ainoa matkustaja. kotipysäkille saavuttaessa sade oli jo loppunut.

ps. haluaisin muuten ostaa uuden kameran. mutta ne valitettavasti maksavat. melko paljon.

15.7.2013

ruissalossa

kuvat: minä ja ei vihapuheelle -kampanja

tässä viimeviikonloppuinen ruisrockini!

saavuin turkuun yksin perjantaiyönä. yö oli hiljainen, kun raahasin kamoja artukaisten leirintäalueelle. pääsin alueelle sisään, mutta päädyin istumaan yksin makuupussini päällä, kun en löytänyt kaverini telttaa tuntomerkkien perusteella ja jouduin odottamaan hänen paluutaan festarialueelta. onneksi kaveri ja teltta löytyivät, ja samoin joukko yllätysfrendejä, joiden leiriin liitimme omankin telttamme! eka ilta meni railakkaasti.

oman festariviikonloppuni avasi hienosti ricky tick big band & julkinen sana (jazzia maustettuna palefacen, redraman ja tommy lindgrenin räppäyksellä), jota seurasi anna puu - upea lavakarisma! näin tämän mimmin ekaa kertaa livenä ja nautin keikasta, vaikken ole aktiivisesti kuunnellutkaan.

iltapäivällä heitin talviturkkini itämereen ja jännitimme rannalla, kun ystäväni siiri hyppäsi benjihypyn!! en kuitenkaan ehtinyt edes kysymään hypynjälkeisiä fiiliksiä, koska rynnistimme emman kanssa jo jonottamaan ainakin henkilökohtaista pääesiintyjääni - crystal castlesia. törmäsin ennen keikkaa myös pariin muuhun kaveriini (koko viikonloppu oli muuten törmäilyjä täynnä), ja muuten ah, mikä keikka. alice glass joi lavalla viskiä ja poltti tupakkaa, stagediveili ja tanssi. en oo varmaan ikinä nauttinut noin tiiviistä tunnelmasta keikalla. tanssin kuin olisin ollut aineissa ja törmäilin muihin. keikan jälkeen fiilis oli euforinen, neljän vuoden cc-fanitus palkittiin! samankaltainen fiilis kuin justicen jälkeen viime vuoden provinssissa!

mahtavaa keikkaa seurasi toinen - pmmp:n jäähyväiskeikka ruissille. olin hukannut emman jonnekin, ja pari kaveriani lähtivät omille teilleen, joten sukelsin yleisön joukkoon aitojen sisään. biletin itsekseni ihmisten puristuksessa, ja etenin massassa aina, kun tilaa tuli. jonkin ajan päästä huomasin parin ihmisen päässä - emman, joka oli myös lähtenyt yksin harhailemaan kymmentuhatpäiseen yleisöön! mikä sattuma! pmmp oli ihana ja räväkkä, mira teki tavanomaiset akrobatiatemppunsa ja meitsi biletti mukana. pmmp lauloi "joka rakkaudesta ei nouse ilmaan milloinkaan", ja yleisön pään päällä leijaili täyteen puhallettu kortsu. myöhemmin katsottiin vielä la rouxin keikka ja yöllä rankat biletyssuunnitelman vaihtuivat väsymyksen takia makuupussimatoiluun ja nukahtamiseen.

sunnuntaiaamuna jonotin vajaan tunnin leirintäalueen suihkuun, mutta se oli kyllä sen arvoista. kuumuus kävi voimille ja kaljakin oli lämmintä, mutta festarialueelle päästiin taas. raappana oli alkuun hyvä - osasin lähes kaikkien biisien sanat ja jammailin mukana - mutta kun toiseksi viimeinen biisi alkoi, en osannut sen sanoja. minua ympäröineet viisitoistavuotiaat teinitytöt taas osasivat, ja tajusin, että raappanakin on jukka pojan tavoin myynyt sielunsa.

sunnuntaihin ei mahtunut niin paljoa must see -esiintyjiä, joten rannalla hengailua riitti. nähtiin myös toki monta hyvää keikkaa - kuten satellite stories - ja syötiin ihanaa festariruokaa. kurkkasin vähän pet shop boyseja, ja macklemorea, mutta illan päätti upea erykah badu, jota seurasimme eturivistä. (sittemmin oon kuunnellut kaikki sen levyt.) yöllä leirintäalueella kuuntelimme musaa ja hengailimme ja toteutin unelmani makkaraperunoista. maanantaina nukuin koko junamatkan.

10.7.2013

i love paris in the rain

moi! olen ollut jokseenkin kesälomalla blogin suhteen. nyt kun löhöän ruisrockista mukaan lähteneen flunssan kourissa, on varmaan hyvä vähän päivittää. ruissista myöhemmin, mutta taisin mainita, että käväisin tossa vähän pariisissa? (!!!) tässä team kolme äijää ja tytön matka maailman ääriin:

ravintola, jossa söimme ekana päivänä, pitkän purnauksen ja ruokapaikan etsimisen jälkeen. väsytti, koska oltiin herätty viiden aikaan kotoa aikaiselle lennolle. pojat otti päivän annokset, joten meitsillä oli paras ruoka. parhaat paistetut perunat, mitä olen ikinä syönyt! täällä roopea kutsuttiin ekan kerran "madameksi".

pääsimme eiffel-tornille, ja voi, kuinka se olikaan suuri!

 ja korkealla!

raskas turismi vaatii tietenkin myös raskaat huvit: akrobatiaa, crepsejä ja viininmaistelua.

toisena päivänä olimme ajoissa metroasemalla...

 ...mutta olimme unohtaneet, että louvre onkin tiistaisin suljettu! lähdimme siis kävelemään champs-élyséesiä pitkin riemukaarelle päin (huomatkaa, että ylläoleva ei ole the riemukaari, vaan joku surkea pieni.)

tunnelmat olivatkin luonnollisesti voitokkaat päästyämme sille oikealle riemukaarelle.

 sitten kävimmekin fiilistelemässä montmartrea ja sacre cœurin kirkkoa, jossa otimme hetken hiljaisen tauon hektisistä elämistämme.


keskiviikkona vierailimme maailman suurimmassa peniksenjatkeessa, versaillesissa. teimme duckfaceja, mutten muista miksi. kenties vajaan tunnin jonotus palatsin ulkopuolella oli sulattanut aivomme.

luulimme versaillesin jo imeneen voimamme, kun ulkoa paljastuikin palatsia miljoona kertaa isompi puisto! seikkailu tuotti onneksi tulosta: puiston uumenista löytyi kohtuuhintainen ravintola, jossa syötyämme voimme nyt todeta olleemme syömässä versaillesin puistossa.

illalla kokkailimme itä-pariisissa sijaitsevalla asunnollamme ja ihmettelimme ranskan antimia, erityisesti kolmen euron viinipulloja.

ihmetys vaihtui kuitenkin onneksi riemuun!

 torstaina tiemme kävikin sitten louvreen, jonne sniikkasimme sisään sivuovesta (vinkki! alle 26-vuotiaat eu:n kansalaiset pääsevät mm. louvreen ja versaillesiin ilmaiseksi henkkareita näyttämällä). museo oli upea, mutta voimiaimevä, tosin roopen energia ei taida loppua ikinä.

ja matka jatkui latinalaiskortteleihin, josta löysimme ihanan libanonilaisruokapaikan (hymyt ovat vatsojen täyttymisen seurausta).

shakespeare and company -kirjakaupassa koimme jälleen lähes kirkkomaisen hiljentymisen. minä ja pieti jätimme jälkemme kirjakaupan seinälle monien muiden tavoin, ja lopulta mukaan tarttui myös kirjoja (kaksi the great gatsbya ja yksi the animal farm).

sää oli suotuisa niin poseeraamiselle kuin pelleilyille, ja poikkesimme vielä kahvikupposille!

 notre damen jonot olivat läkähdyttävät, joten tyydyimme kokemaan pyhyyttä ja epätoivoa sen edessä.

lisää epätoivoa koimme, kun huomasimme, että daft punk pitää keikan - ilman meitä!


 onneksi pompidou-aukiolla oli kuitenkin kivaa ja seine kaunis.

viimeisenä aamuna kahvi maistui.

tapasimme vaihtarikaverini séverinen, joka asuu pariisin ulkopuolella! kävimme père lachaisen hautausmaalla ja valokuvamuseossa.

vikana iltana tunnelma oli suunnilleen tämä. onneksi se siitä nousi, sillä löysimme maaiman parhaan ravintolan, johon oli hyvä päättää ihana reissu (ja jossa roopea kutsuttiin toisen kerran "madameksi". ympyrä sulkeutui, niin sanotusti).