10.7.2013

i love paris in the rain

moi! olen ollut jokseenkin kesälomalla blogin suhteen. nyt kun löhöän ruisrockista mukaan lähteneen flunssan kourissa, on varmaan hyvä vähän päivittää. ruissista myöhemmin, mutta taisin mainita, että käväisin tossa vähän pariisissa? (!!!) tässä team kolme äijää ja tytön matka maailman ääriin:

ravintola, jossa söimme ekana päivänä, pitkän purnauksen ja ruokapaikan etsimisen jälkeen. väsytti, koska oltiin herätty viiden aikaan kotoa aikaiselle lennolle. pojat otti päivän annokset, joten meitsillä oli paras ruoka. parhaat paistetut perunat, mitä olen ikinä syönyt! täällä roopea kutsuttiin ekan kerran "madameksi".

pääsimme eiffel-tornille, ja voi, kuinka se olikaan suuri!

 ja korkealla!

raskas turismi vaatii tietenkin myös raskaat huvit: akrobatiaa, crepsejä ja viininmaistelua.

toisena päivänä olimme ajoissa metroasemalla...

 ...mutta olimme unohtaneet, että louvre onkin tiistaisin suljettu! lähdimme siis kävelemään champs-élyséesiä pitkin riemukaarelle päin (huomatkaa, että ylläoleva ei ole the riemukaari, vaan joku surkea pieni.)

tunnelmat olivatkin luonnollisesti voitokkaat päästyämme sille oikealle riemukaarelle.

 sitten kävimmekin fiilistelemässä montmartrea ja sacre cœurin kirkkoa, jossa otimme hetken hiljaisen tauon hektisistä elämistämme.


keskiviikkona vierailimme maailman suurimmassa peniksenjatkeessa, versaillesissa. teimme duckfaceja, mutten muista miksi. kenties vajaan tunnin jonotus palatsin ulkopuolella oli sulattanut aivomme.

luulimme versaillesin jo imeneen voimamme, kun ulkoa paljastuikin palatsia miljoona kertaa isompi puisto! seikkailu tuotti onneksi tulosta: puiston uumenista löytyi kohtuuhintainen ravintola, jossa syötyämme voimme nyt todeta olleemme syömässä versaillesin puistossa.

illalla kokkailimme itä-pariisissa sijaitsevalla asunnollamme ja ihmettelimme ranskan antimia, erityisesti kolmen euron viinipulloja.

ihmetys vaihtui kuitenkin onneksi riemuun!

 torstaina tiemme kävikin sitten louvreen, jonne sniikkasimme sisään sivuovesta (vinkki! alle 26-vuotiaat eu:n kansalaiset pääsevät mm. louvreen ja versaillesiin ilmaiseksi henkkareita näyttämällä). museo oli upea, mutta voimiaimevä, tosin roopen energia ei taida loppua ikinä.

ja matka jatkui latinalaiskortteleihin, josta löysimme ihanan libanonilaisruokapaikan (hymyt ovat vatsojen täyttymisen seurausta).

shakespeare and company -kirjakaupassa koimme jälleen lähes kirkkomaisen hiljentymisen. minä ja pieti jätimme jälkemme kirjakaupan seinälle monien muiden tavoin, ja lopulta mukaan tarttui myös kirjoja (kaksi the great gatsbya ja yksi the animal farm).

sää oli suotuisa niin poseeraamiselle kuin pelleilyille, ja poikkesimme vielä kahvikupposille!

 notre damen jonot olivat läkähdyttävät, joten tyydyimme kokemaan pyhyyttä ja epätoivoa sen edessä.

lisää epätoivoa koimme, kun huomasimme, että daft punk pitää keikan - ilman meitä!


 onneksi pompidou-aukiolla oli kuitenkin kivaa ja seine kaunis.

viimeisenä aamuna kahvi maistui.

tapasimme vaihtarikaverini séverinen, joka asuu pariisin ulkopuolella! kävimme père lachaisen hautausmaalla ja valokuvamuseossa.

vikana iltana tunnelma oli suunnilleen tämä. onneksi se siitä nousi, sillä löysimme maaiman parhaan ravintolan, johon oli hyvä päättää ihana reissu (ja jossa roopea kutsuttiin toisen kerran "madameksi". ympyrä sulkeutui, niin sanotusti).

1 kommentti:

  1. ahahhah madame roope XD
    mut joo, nää kuvat on kyl jotain kateutta herättävää! mut pääsen kattelee pariisin livenä syyslomal ;)

    VastaaPoista