15.7.2013

ruissalossa

kuvat: minä ja ei vihapuheelle -kampanja

tässä viimeviikonloppuinen ruisrockini!

saavuin turkuun yksin perjantaiyönä. yö oli hiljainen, kun raahasin kamoja artukaisten leirintäalueelle. pääsin alueelle sisään, mutta päädyin istumaan yksin makuupussini päällä, kun en löytänyt kaverini telttaa tuntomerkkien perusteella ja jouduin odottamaan hänen paluutaan festarialueelta. onneksi kaveri ja teltta löytyivät, ja samoin joukko yllätysfrendejä, joiden leiriin liitimme omankin telttamme! eka ilta meni railakkaasti.

oman festariviikonloppuni avasi hienosti ricky tick big band & julkinen sana (jazzia maustettuna palefacen, redraman ja tommy lindgrenin räppäyksellä), jota seurasi anna puu - upea lavakarisma! näin tämän mimmin ekaa kertaa livenä ja nautin keikasta, vaikken ole aktiivisesti kuunnellutkaan.

iltapäivällä heitin talviturkkini itämereen ja jännitimme rannalla, kun ystäväni siiri hyppäsi benjihypyn!! en kuitenkaan ehtinyt edes kysymään hypynjälkeisiä fiiliksiä, koska rynnistimme emman kanssa jo jonottamaan ainakin henkilökohtaista pääesiintyjääni - crystal castlesia. törmäsin ennen keikkaa myös pariin muuhun kaveriini (koko viikonloppu oli muuten törmäilyjä täynnä), ja muuten ah, mikä keikka. alice glass joi lavalla viskiä ja poltti tupakkaa, stagediveili ja tanssi. en oo varmaan ikinä nauttinut noin tiiviistä tunnelmasta keikalla. tanssin kuin olisin ollut aineissa ja törmäilin muihin. keikan jälkeen fiilis oli euforinen, neljän vuoden cc-fanitus palkittiin! samankaltainen fiilis kuin justicen jälkeen viime vuoden provinssissa!

mahtavaa keikkaa seurasi toinen - pmmp:n jäähyväiskeikka ruissille. olin hukannut emman jonnekin, ja pari kaveriani lähtivät omille teilleen, joten sukelsin yleisön joukkoon aitojen sisään. biletin itsekseni ihmisten puristuksessa, ja etenin massassa aina, kun tilaa tuli. jonkin ajan päästä huomasin parin ihmisen päässä - emman, joka oli myös lähtenyt yksin harhailemaan kymmentuhatpäiseen yleisöön! mikä sattuma! pmmp oli ihana ja räväkkä, mira teki tavanomaiset akrobatiatemppunsa ja meitsi biletti mukana. pmmp lauloi "joka rakkaudesta ei nouse ilmaan milloinkaan", ja yleisön pään päällä leijaili täyteen puhallettu kortsu. myöhemmin katsottiin vielä la rouxin keikka ja yöllä rankat biletyssuunnitelman vaihtuivat väsymyksen takia makuupussimatoiluun ja nukahtamiseen.

sunnuntaiaamuna jonotin vajaan tunnin leirintäalueen suihkuun, mutta se oli kyllä sen arvoista. kuumuus kävi voimille ja kaljakin oli lämmintä, mutta festarialueelle päästiin taas. raappana oli alkuun hyvä - osasin lähes kaikkien biisien sanat ja jammailin mukana - mutta kun toiseksi viimeinen biisi alkoi, en osannut sen sanoja. minua ympäröineet viisitoistavuotiaat teinitytöt taas osasivat, ja tajusin, että raappanakin on jukka pojan tavoin myynyt sielunsa.

sunnuntaihin ei mahtunut niin paljoa must see -esiintyjiä, joten rannalla hengailua riitti. nähtiin myös toki monta hyvää keikkaa - kuten satellite stories - ja syötiin ihanaa festariruokaa. kurkkasin vähän pet shop boyseja, ja macklemorea, mutta illan päätti upea erykah badu, jota seurasimme eturivistä. (sittemmin oon kuunnellut kaikki sen levyt.) yöllä leirintäalueella kuuntelimme musaa ja hengailimme ja toteutin unelmani makkaraperunoista. maanantaina nukuin koko junamatkan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti