Oon soittanut kitaraa sormet ruvella, kirjaimellisesti. Meillä on alle viikon päästä musaproggiksen enskari ja mun pitäis osata siellä mulle vaikea kitarasoolo. En ole soittanut paljoa kitaraa enkä eläessäni mitään plekulla enkä halua nolata itteäni. Joten ei auta muu kuin harjoitella. Sormet ruvelle vaan.
Me oltiin tänään myös pimiössä kehittämässä niitä kuviksen kuvia. Miljoonan epäonnistumisen ja koeliuskan jälkeen sain vihdoinkin aikaiseksi kaksi suht hyvää vedosta yhdestä kuvasta! Mikä onnistumisen fiilis! Mutta pimiötyöskentely on taitolaji, ei sitä voi oikein verrata kuvanmuokkaukseen: yhtä kontrastinvahvistusklikkausta vastaa vähintään kymmenen minuuttia pimiössä, valokuvapaperiarkkia, litkuissa lilluttelua ja kärsivällisyyttä. Ihmeellisin momentti syntyi kyl kun tein koeliuskan ja tipautin sen kehitteeseen, odottaen että arkille ilmestyy pian lähikuva röökiä polttavasta tytöstä. Hämmästyin mielettömästi, kun paperille ilmaantuikin valokuva nauravasta papasta! Olin ihan varma, etten ollut napannut kenenkään muun liuskaa missään vaiheessa. Oli vähän aikaa oikeesti semmoinen ei tämmöstä voi tapahtua -fiilis, kunnes kuvismaikka keksi, että mun valokuvapaperipussiin oli varmaankin jäänyt viimevuotisen oppilaan koeliuskoja. Selitti vähän, mutta mulla on nyt se pappakuvakin olemassa :D
Huomenna kattomaan USA-Kazakstan-jääkiekkomatsia, kiitti koulu, sielt ilmaset liput! Sen jälkeen flashback-bileisiin, joiden teemana on syksy 2009... Huh huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti