22.8.2011

love is the everchanging spectrum of a lie


Lupasin joskus silloin esitellä, mitä synttärilahjakassista kuoriutui. Tässä tuo kokonaisuus, siis Oma Koti Joskus -teeman mukaisesti Angry Birds -tyynyliina, Hello Kitty -lautasliinoja, perunankuorimisveitsi, spagettimitta, mittoja sekä Aamiainen Tiffanylla -peltipurkki täynnä teetä plus supermakee kortti. Ihanat ihanat ystävät, ne tuntee mun maun hyvin. Kiitos rakkaat!♥ Huomatkaa myös blogin ensimmäinen päivän asu sekä joka vuosi pakollisesti koristeltava lukiolaiskalenteri. Toin Québecistä mukanani ison kasan lehtisilppua, siksi ranskan kielen iso osa...

Viikonlopusta nyt. Olen yllättynyt, että nukuin niinkin paljon, vaikka lauantai-iltana mentiin vielä The Circus:een katsomaan Love Presents Aeroplanen:n keikkaa, jossa soitti myös Hannulelauri, Helsinki 78-82 ja Unity Collective. Hannulelaurihan soitti myös Flow:ssa, mutta muut oli mulle tuntemattomia. Oli silti ihan huippukivaa, mahtiseuraa taas! Itse asiassa me kiivettiin jo alussa sinne ylätasanteelle ja tanssittiin siellä se kolmisen tuntia, mikä oli ihan jees koska siellä oli paitsi tilaa myös todennäköisesti vähemmän kuuma kuin tanssilattialla. Ilta kyllä loppui vähän epämiellyttävästi; istuttiin semmoisella penkillä juomassa vettä ja juuri silloin joku onnistui hutaisemaan kasan erinäisiä juomia siihen, niin että jokaisen perse varmasti kastui ja haisi bisseltä. Lähettiin siitä sit poispäin...

Kunnon selvityjätyyliin me mentiin tietenkin leffaan sunnuntai-iltapäivänä, Tapiolaan asti. Espoo Ciné - kansainvälinen leffafestarihan pyörii nyt siellä 28. elokuuta asti. Tsekattiin ranskalainen Tomboy ja voisin nyt vaikka sanoa, että jos sen aikoo katsoa, muttei tiedä siitä vielä mitään, asia kannattaa pitää niin (lisää infoa kaipaavat googlettakoon.) Itse tiesin leffan jujun, mutta olisi ehkä ollut kivempi oivaltaa se itse. Eka asia, joka koko leffasta jäi mieleen, oli sen luonnollinen ja rauhallinen kerrontatyyli. Juonta oli helppo seurata, mutta se jätti katsojalle silti pureskeltavaa. Ja vaikka päähenkilö on lapsi, teema ei todellakaan ole lapsellinen, vaan vahva ja vaikeakin. Joka tapauksessa, suosittelen vahvasti. Leffa taitaa pyöriä vielä Sellossa ensi perjantaina.

ps. Pitkä biisi, mutta sen arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti