Oioioi, I'm still Flow-ing. Mikä lauantai, ihana sää, uusia ja tuttuja ihmisiä ja tietenkin, mitä musiikkia!
Flow:n meininkihän on aika erilainen, kun vertaa muihin festareihin, ei esim. tarvitse kävellä kahta kilometriä festaripaikalle ja festaripäivien välissä voi käydä kotona suihkussa. Sieltä saa myös vähän kulinaarisempia elämyksiä kuin yleensä, luomu- ja shamppanjapaikat pitävät siitä huolen. Roskille on kierrätyspisteitä. Välillä meni mun mielestä vähän hifistelyn puolelle koko meininki, mutta mikäs siinä. Tosi positiivista oli se, että perusörveltäjiä en nähnyt laisinkaan, ja vaikka toppinikin (se kaverilta ostettu) haisikin illalla tupakansavulle ja hielle, sinne olisi voinut laittaa vähän hienommatkin vaatteet. Sanokaa mitä sanotte hipstereistä, mutta ihan makeita tyylejä näin siellä, ylläri, että Hel-Looksiin ilmestyy kauhea paukku joka vuosi Flow:n aikaan!
Mun musiikilliset suunnitelmat muuttuivat suunnitellusta aika paljon, en esim. mennyt First Aid Kitin enkä The Dø:n keikoille ollenkaan, en myöskään nähnyt Iron & Winea, enkä Empire of the Sunia vaikkakin vähän vieraampia ovat. Mutta ei se haitannut, näin tosi paljon kaikkia ihan uusia bändejä jotka oli vaan vouvouvou. Ja tietenkin, niin kuin kaikki jonkun Flow:ssa olleen fb-kaverina olevat tietävät, Lykke Li perui keikkansa sairastumisen takia. Ajateltiin että voi paska, mutta että no can do, ja liuettiin joraamaan Tensnaken keikalle. Mutten usko, että olisin inhonnut mitään koko viikonlopun bändeistä, kaikkialta kuulemani musa oli hyvää!
Kaikki kuvat on muuten kännykällä otettuja, laatu siis ei ole mikään paras.
Yona & Orkesteri Liikkuvat Pilvet oli mulle ihan vieras, mutta ihana uusi musatuttavuus tänäkin, Yonalla on ihan mahtava, suloinen ja vahva ääni.
Yksi mun pakollisista nähtävistä oli suomalainen Regina, ja ihana Iisa Pykäri. Oon nähnyt ne kerran aikaisemminkin, mutta silloin keikalla oli ihan eri meininki, esiintymistilan ja keikan pienuuden takia. Uusia biisejä en osaa vielä, niissä vain fiilistelin, mutta kaikki vanhat tutut loilotin ja tanssin täysillä läpi. Olipas muuten kiva olla toisessa rivissä, ah mikä fiilis!
Shine 2009, Mikko Pykärin toinen musaprojekti. Oli tosi muksaa, mutta ei jääty kauaksi kuuntelemaan, koska lähdettiin kuuntelemaan...
...Jo Stancea, mikä ääni naisella! Ja rumpali Teppo Mäkysellä oli niin hyvä meininki, että nauroin mukana. Tää keikka meni niin jammaillessa!
Mulle ennestään täysin vieras Mayer Hawthorne & The County onnistui valloittamaan, mun itse asiassa piti liueta täältä katsomaan Dø:ta, mutten vaan pystynyt lähtemään hyvästä meiningistä.
Viimeinen keikka, joka nähtiin, oli Janelle Monáe. Jos oon tässä ylempänä puhunut jotain fiiliksestä jossain, niin tää keikka kirjottaa sille sanalle määritelmän uusiksi. Yleisössä oli niin ahdasta, että kaikki oli kiinni toisissaan, mutta silti tanssiminen sujui. Siinä vaiheessa, kun yleison joukkoon heitettiin (tai pudotettiin) joku miljoona mustaa ja valkoista ilmapalloa, menin ihan sekaisin, tai ihan fiiliksiin, en muista milloin olisin koskaan tanssinut niin rankasti niin spontaanisti. Me läiskittiin niitä ilmapalloja ja rikottiin niitä, mutta keikan huipensi se, että Janelle laskeutui yleisön joukkoon ja mun kaksi kaveria parkui täysillä jälkeenpäin, kun ne oli päässyt sen viereen ja se oli laulaessaan kattonut niitä.
Tää oli jo kolmas vuosi kun olen tuonne halunnut ja joka vuosi on ollut monta artistia, jotka olisin halunnut nähdä. Arvatkaas vain, nähdäänkö tulevaisuudessa, Flow? IHAN VARMASTI !!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti