ruma on hienoa

Tässä yks niistä mun UFFin kahden euron löydöistä! Kun tossa mainitsin jo, että ruman ja hienon välillä kulkeva raja on häilyvä, niin tää paita on täydellinen esimerkki siitä. Näin ton henkarissa ja ajattelin: "Kokopitkä, pitkähihainen, samettia, olkatoppaukset. Niin ruma ajatus, että mun on pakko sovittaa tätä." Ja sit sovitin. Ja ostin. Lyhensin paidan tommoseks übertyylikkääksi napapaitamittaiseksi (pitkä vetskari selässä tuotti vähän päänvaivaa, mutta leikkasin sen keittiöveitsellä) sekä revin olkatoppaukset pois ja nyt se on oikeastaan aika kiva. Mutta silti. Ruman ja hienon rajat häilyy tässäkin. Mitä muuten tykkäätte?

Ainiin, ja sain kutsun kesätyöhaastatteluun! Jännää, en oo ennen ollut kesätyöhaastattelussa. Tai missään muussakaan työhaastattelussa sen puoleen. Wish me luck, mut ennen sitä kuolen kyllä ranskan ylppäreissä perjantaina.