10.9.2011

midnight in paris ...and elsewhere


Tää ilta oli jotenkin vaan todiste siitä, että spontaanius elämässä - se vaan toimii.

Alkuperäinen suunnitelma oli että ei mitään, tulisin viiden aikaan himaan ja viettäisin rauhallisen koti-illan. Noh, päädyin sitten jotenkin lintsaamaan yhteiskuntaopin tunnilta ja käyttämään pankista saamani kympin lahjakortin Koti-Pizzaan. Kun pizzat oli syöty, taas olin menossa kotiin, mutta sitten soitin spontaanisti frendille että mikä meno ja päätettin mennä katsomaan joku leffa.

Taas spontaanisti valittiin juuri alkava Woody Allenin uusin, Midnight in Paris. Ekalla kerralla kun näin sen jonkun trailerin joskus keväällä, olin aika kyyninen, koska en ole koskaan digannut Owen Wilsonista, yleensä se vetää niin päättömiä rooleja huonoissa elokuvissa. Hyvien kritiikkien turvin uskaltauduttiin sinne kuitenkin ja oi mikä positiivinen yllätys se olikaan! Se tunnelma, ne tunteet, se Pariisin tunnelma, se nostalgia, se ranskan kieli... Oli taas yksi parhaita leffoja vähään aikaan. Woody Allen on vähän sellainen, että joskus se jättää kylmäksi (You Will Meet a Tall Dark Stranger), mutta sitten joskus se taas osuu niin napakymppiin (Match Point, Vicky Cristina Barcelona).

Tennarista ulos kömpiessä kello oli vasta kuusi, joten jotain tekemistä siihenkin oli sitten pakko saada, ja keksittiin, että meidän koulun ykkösethän aikoo istua iltaa Alpparissa. Taas spontaanisti, käytiin sitten yhdet oluset ostamassa ja junailtiin sinne, missä rennosti hengailtiin ykkösten ja vähän muidenkin kanssa johonkin ei niin myöhään saakka. Bussini saapui kotiin vähän keskiyön jälkeen ja dösäriltä kotosalle kävellessäni huomasin kauneimman syysöisen maiseman pellolla - täysikuunvaloa ja sumua.

Huomenna on lauantai ja täydellinen kodin ulkopuolisten suunnitelmien puute. Täydellistä siis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti