selässä

kysyin just mun sähkönsiniseltä monkin repulta, haluaisiko se veljen.

KOSKA AH!

oon viime keväästä asti ollut taas, varmaan ekaa kertaa ala-asteen jälkeen, hullaantunut reppuihin: ei epäsymmetrisiä hartioita päivän päätteeksi, tilaa vaikka kuinka, viime vuosina cooliutuneet designit ja kulkee mukana helposti pyöräillessäkin. kånkeneista en ole missään vaiheessa sen enempää villiintynyt, mutta esimerkiksi marimekolla on tämä ihana pisara-reppu:

tosin ei vanha kunnon eastpakkikaan, kutosluokan hitti, esim. limen värisenä muille häviä, vaikka ei ehkä olekaan niin söpö.

löysin lisäksi etsy.com:ista söpön turkoosin repun, kivan muotoisen harmaan repun, sekä - en kestä - laiskiaisrepun!

ainoa huono puoli repuissa on se, että café mascotissa on viikonloppuisin sääntö, että yhdeksän jälkeen isot reput pitää jättää narikkaan. samankokoiset käsilaukut kyllä sallitaan. se ei kylläkään itse asiassa ole reppujen syytä, vaan mascotin! meitä käytännöllisiä ei-pissiksiä syrjitään! reppu on mun käsilaukku.

eli kyllä. mun sinisen repun pitäis saada veli.